”I have no idea what I’m doing”, kuvasi osuvasti fiiliksiäni Profean aloittelevana talouspäällikkönä.

Seison pupuryhmäni kanssa Profean toimistossa kuuntelemassa yritysesittelyä Turun KY:n omasta firmasta, jonka mainos oli jäänyt mieleeni jo kesällä pupuopasta selatessani.

Toimisto on pieni ja vaatimaton – ei ehkä sellainen, miltä odotin yrityksen johdon pääkallopaikan näyttävän – mutta toisaalta myös ilmapiiriltään rennon viihtyisä.

On toimitusjohtajaa, talouspäällikköä, markkinointipäällikköä ja vaikka mitä arvokkaan kuuloisia nimikkeitä. Alkuun tuntuu uskomattomalta, että kukaan parikymppinen opintojaan vielä suorittava voisi saada näin paljon vastuuta kokonaisen firman pyörittämisestä.

Pupuryhmän kierros jatkuu, mutta tämä pysähdys jää mieleeni – olin jo pidemmän aikaa päättänyt hankkia oman alan työkokemusta heti opintojeni alusta alkaen joko ainejärjestötoiminnassa tai töiden kautta.

Profean nykyinen porukka toimistolla

Profean nykyinen porukka toimistolla

Koko pupusyksyn seurasin Profean, silloisen KY-Dealingin, työpaikkailmoituksia, mutta sitä eniten himoitsemaani talouspäällikön pestiä ei tullut jakoon. Ainejärjestötoiminta vaikutti kiinnostavalta ja pääsinkin Ulkoasiainjaoston rahastonhoitajaksi. Rahastonhoitaja oli hyvä pesti päästä harjoittelemaan kirjanpitoa käytännössä ja samalla osallistua tapahtumien suunnitteluun.

Vuoden vaihteessa sähköpostiini kilahti kuitenkin odottamani viesti Profealta – talouspäällikön haku on avattu. Ajatus kokonaisen yrityksen taloushallinnon hoitamisesta kuulosti samaan aikaan upealta mahdollisuudelta, mutta myös isolta vastuulta. Olisiko minulla, ekonomin opintojani vasta aloittelevalla kylterillä, todellakin mahdollisuuksia ja kykyjä tulla valituksi ja selvitä hommasta kunnialla? Hetken mietittyäni päätin kokeilla kepillä jäätä ja lähetin hakemuksen, vaikka laskentatoimen perusteet olivatkin vasta äskettäin hahmottuneet.

Talouspäällikkönä toimiminen oli välillä yhtä juhlaa - PROFEA begins.

Talouspäällikkön tehtävä oli välillä yhtä juhlaa – PROFEA begins.

En väitä, että ensimmäinen kevät olisi ollut ruusuilla tanssimista. Uutta asiaa kaadettiin niskaan valtava määrä ja alkuun hääräämistäni kuvasikin toisinaan lause ”I have no idea what I’m doing.”

Firman sisällä hyvä tekemisen meininki ja vaihtelevat työtehtävät auttoivat kuitenkin pitämään motivaation korkealla, vaikka välillä töiden kasaantuminen aiheuttikin pitkiä iltoja Parkin yläkerrassa.

On outoa miettiä, että tuosta pupuryhmämme tutustumiskierroksesta on kulunut jo yli kaksi vuotta. Aloittaessani alkuvuodesta 2014 olin firman nuorin työntekijä ja luonnollisesti ymmärrys yrityksen toiminnasta oli melkoisen häilyvää.

Tänä syksynä olenkin jo johdon pitkäaikaisin jäsen ja toivon onnistuvani auttamaan muita kokemuksellani yrityksen sisäpiirissä. Profealla työn luonteeseen kuuluu, että työntekijöiden vaihtuvuus on nopeaa. Osittain se johtuu ihmisten erilaisista elämäntilanteista ja toisaalta taas Profean halusta tarjota mahdollisimman paljon tilaisuuksia uusille motivoituneille työntekijöille päästä kehittämään itseään ainutlaatuisessa työssä. Tämä on samalla yrityksemme suurin heikkous ja vahvuus.

”Tämä meriitti tulee olemaan ansioluetteloni vetonaula vielä pitkään valmistumiseni jälkeenkin.”

Aikani Profealla on mennyt vauhdilla ja siihen on sisältynyt käsittämätön määrä hienoja kokemuksia ja muistoja loistavien työkavereiden kanssa. Harva parikymppinen voi sanoa kahvitelleensa KHT-tilintarkastajan kanssa tilinpäätöksen kiemuroista, raportoivansa kuukausittain hallitukselle yrityksen taloudellisesta tilanteesta ja voivansa painavissa määrin vaikuttaa koko yritystä koskevaan päätöksentekoon.

Arvokkaan käytännön työkokemuksen lisäksi olen löytänyt myös uusia näkökulmia opiskeluun, kun tunneilla käytyjä asioita on päässyt soveltamaan itse käytännössä ja olen myös huomannut sen, millaisiin työtehtäviin tulevaisuudessa haluaisin suuntautua ja mitkä tehtävät jätän mieluummin toisten erikoisalaksi.

Joskus kiireisempinä aikoina on hieman harmittanut lähteä iltahämärällä toimistolta kotiin pupuinfon äänten kaikuessa alakerrasta, mutta hetkeäkään en kadu pupuvuonna tekemääni päätöstä lähteä kokeilemaan siipiäni. Näiden parin vuoden jälkeen olen entistä vakuuttuneempi, ettei Profean tarjoamia saappaita tai kokemusta ole mahdollista saada tämän vaiheen opiskelijalle mistään muualta ja olen varma, että tämä meriitti tulee olemaan ansioluetteloni vetonaula vielä pitkään valmistumiseni jälkeenkin.